Hei kaikille! :)

Tämä on eka blogini ikinä, joten vähän haparointia tämä alku, mutta kokeillaan! :) Mua naurattaa (nauran ääneen) koska mulla ei ole vielä yhtään lukijaa enkä tiedä tuleeko niitä edes :'D JA en tiedä miten usein tulen tätä päivittämään, koska en tiedä vielä onko tää mun juttu kun en ole koskaan blogia pitänyt. Mutta let's see. 

Voisin aluksi kertoa itsestäni jotain. Ihan jotain pientä vain kai koska on niin vaikeaa kertoa itsestään - aina tuntuu unohtuvan jotain olennaista sanottua. Olen vuonna 1980 syntynyt nainen, tällä hetkellä 34v. En ole ihan perinteisin nainen -tai ylipäätään ihminen- siinä mielessä että minulla ei ole työtä tai opiskelupaikkaa (olen eläkkeellä), olen sinkku ja asun yksin (tai on mulla 2 kissaa, sehän on olennaista vanhallepiialle että kissoja löytyy), en ole koskaan ihannoinut häitä (joskus YRITIN pitää häistä ja suunnittelin mielessäni omat häät, koska koin että koska olen nainen, mun täytyy pitää häistä, mutta ahdistus siitä fantasioinnista vain iski ja ärtymys koska en kerta kaikkiaan tajunnut mikä niissä häissä muka on niin hienoa. Ihmiset tuijottaa sinua ja sun pitää yrittää olla näyttämättä vaivaantuneelta?!? Heh :D Nykyään olen jotenkin tajunnut että kyse on kai siitä että nautitaan siitä että päivän ajan olet prinsessa ja muut näkee kuinka onnellinen olet. Se ei vain ole mun juttu mutta eihän kaikki ole samanlaisia.). Eikä naimisiinmenokaan ole mulle välttämättömyys; koen sen paperilapuksi, sormukseksi jonka voi ottaa pois, joksikin minkä voi halutessaan tehdä vaikka 10 kertaa elämänsä aikana ja turhat julkkiksetkin voi mennä naimisiin mainostemppuna. Eri asia sitten jos on lapsia jonkun kanssa ja asutaan yhdessä, on rahasta tiukkaa ja menemällä naimisiin saadaan kenties jotain taloudellisia etuja jotka helpottaa elämää ja lasten hoitoa. Ei mulle naimisiinmeno ole romanttista, vaikka tunnustan että tyynen/tyynehkön ulkokuoreni alta löytyy romantikko joka liikuttuu hyvistä romanttisista komedioista, pienistä eleistä (joskin voin niistä häkeltyä pahemman päiväisesti), tunnelmista. En myöskään kuulu kirkkoon, koska en koe sille tarvetta. Ihminen saa uskoa vaikka maahisiin jos haluaa, eikä siihen ole pakko sekottaa mitään yhteisöä jos ei itestä tunnu siltä. Olen myös bi-henkinen eli viehätyn kaikista sukupuolista, ja niitähän on enemmän kuin kaksi, by the way. Olen aina ollut kapinamielinen enkä tee jotain vain siksi että se on perinne (joissain maissa naisten sukuelimien silpominen on perinne, kuulostaapa viehättävältä pikku perinteeltä). Haluan elää itseni näköistä elämää, ilman että vahingoitan muita ihmisiä, eläimiä ja luontoa - tämä vain ei tunnu miellyttävän kaikkia. Mutta anyway, nyt tämä teksti venyy venymistään, joten lopettelen vaikken tiedä kerroinko kaikkea mitä piti. Kaiken kaikkiaan olen hyväntahtoinen ja oikeudenmukaisuuteen uskova ihminen, mutta silti ympärilläni tuntuu kuohuvan jatkuvasti, johtuen joko kateudesta tai ymmärtämättömyydestä. Minut ymmärretään helposti väärin, eikä tunnuta uskovan että olen IHAN OIKEASTI niin hyväntahtoinen kuin miltä vaikutan ulospäin. Mutta nyt lopetan oikeasti tämän tekstin, kyllä. Mukavaa päivää kaikille jotka mahdollisesti eksyivät blogiini! :)